Muuta mukavaa
Suosittelemme

Sikaflunssa

Sikaflunssa, oikealta nimeltään sikainfluenssa, on yksi A-tyypin influenssaviruksen muunnoksista joka tunnetaan hyvin myös nimellä H1N1.

Taudin alkuperä

Taudin alkuperämaaksi raportoitiinkin 2009 virheellisesti olevan Meksiko ja meksikon alueella toimivan sikalat. Uusimpien geenitutkimusten mukaan mukaan viruksen kanta on lähtöisin aasian alueelta joka on sittemin matkannut pohjois-amerikan alueelle ihmisen mukana. Ihmisten välillä tarttuva sikainfluessa on alkujaan lähtöisin sikojen keskuudessa levinneestä viruksesta joka itsessään ei tartu helposti siasta ihmiseen.

Viruksen vaarallisuus

Sikainfluenssavirusta ei pidetä yleisesti kovinkaan vaarallisena. Sen tarttuvuus on melko lievä ja on samaa tasoa kuin normaalin kausiflunssan tarttuvuus ja sen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat olleet keskimääräisesti huomattavasti vähäisempiä kuin normaalin kausiflunssan aiheuttamat kuolemat.

Tartunnan aiheuttamat oireet ovat olleet hyvin kaksi jakoisia:  Osalla tartunta voi olla jopa täysin oireeton tai vastata normaalin kausiflunssan oireita, osalla keuhkoinfektioit ovat vaatineet sairaalahoitoa, osalla jopa teho-osastoa.

Suurin ero normaalin kausiflunssan ja sikainfluenssan välillä lienee se, että siinä missä normaali kausiflunssavirus voi tarttua ainoastaan nenän- ja kurkun soluihin voi sikainfluenssavirus tarttua myös keuhkoihin ja aiheuttaa tämän myötä vakavempia oireita kuin kausiflunssavirukset.

Vaikka sikainfluenssasta liikkuu monenlaisia mielipiteitä ja arvioita riippuen asiantuntijasta ja puheesta ”kylillä”, paras tapa ja asenne suhtautua virukseen on sama kuin suhtautuminen muihin influenssaviruksiin: Influenssavirukset, tyypistä ja nimestä riippumatta, ovat vaarallisempia niiden vaikuttavien alueiden ja ärhäkyyden takia. Eniten vaarassa influenssavirustartunnassa ovat normaalit riskiryhmät: Pienet lapset, pitkäaikais- ja hengityselinsairauksista kärsivät ja vanhemmat ihmiset.

Influenssan hoito

Sikainfluenssan hoitoon voidaan käyttää samoja lääkkeitä sekä hoitomuotoja kuin normaalin influenssan hoitoon. Tärkeimpiä oireiden helpottavia kotihoidon tapoja ovat erittäin hyvä lepo, särky- ja tulehduskipulääkkeet kuumeen laskemista varten sekä kattava kehon nesteyttäminen vedellä ja/tai sokeripitoisilla juomilla tilanteesta ja ihmisestä riippuen. On kuitenkin hyvä muistaa että sokeriherkkien ihmisten kuten diabeetikoiden tulee aina välttää liiallista sokerijuomien ja mehujen käyttöä.

Normaalin kotihoidon lisäksi influenssaoireisiin ja ehkäisyyn voi käyttää lääkettä nimeltä Oseltamiviirini, joka myydään suomessa kauppanimellä Tamiflu. Lääkeaine saattaa lyhentää taudin oireiden kestoa, mutta ei tutkitusti vähennä vaarallisten jälkitautien kuten keuhkokuumeen riskiä. Osaltamiviiri ovat pääosin tehokkaita sikainfluenssa ja lintuinfluenssa viruskantoihin vaikka osa influenssaviruksista onkin vastustuskykyisiä lääkkeelle.

Viruksen leviäminen ja torjunta

Influenssaviruksen leviäminen tyypistä riippumatta tapahtuu samalla tavoin kuin normaalin kausiflunssan leviäminen: Aivastuksen, yskimisen tai epäsuoran kosketuksen välityksellä. Mediassa suuresti uutisoitu vuoden 2009 influenssa pandemia sai aikaan ihmisille suuresti liioitellun pelon viruksen leviämisestä ja hengityssuojien ostoruuhkan unohtaen yhden tärkeimmistä säännöistä: Käsihygienian. Vaikka influenssavirus leviääkin yleensä ilmateitse aivastuksen tai niistämisen johdosta, se voi tarttua myös pinnoista mihin se on siirtynyt esim. Aivastuksen kautta. Tällöin käteen tarttunut influenssavirus tartuttaa ihmisen mikäli hän koskettaa samalla kädellä silmiä, nenää tai suutansa.

Sikainfluenssa noudattaa samaa leviämiskaavaa kuin normaalitkin kausiflunssat: Se leviää helpoiten paikassa jossa ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa — Työpaikat, kirjastot, koulut, päiväkodit ja yleiset alueet kaupungilla. Aikuinen ihminen sairastuttuaan levittää sikainfluenssaa keskimäärin viiden päivän ajan sairastuttuaan ja vastaavasti lapset jopa kymmenen päivän ajan. Influenssa voi tarttua jopa useiden metrien päähän aivastajasta ja tarttuvimmillaan se on metrin etäisyydellä sairastuneesta henkilöstä.

Paras tapa torjua sikainfluenssaa on välttää suuria ihmisjoukkoja, huolehtia hyvästä käsihygieniasta pesemällä aina kädet hyvin työpaikalta / kaupungilta / koululta lähtiessä ja saapuessa sekä välttää kasvojen koskemista omilla käsillään. Tämän lisäksi hyvä tapa estää taudin leviämistä on aivastaessa ja rykiessä kohdistaa se kämmenien sijaan kyynärtaipeeseen jolloin mahdolliset flunssavirukset jäävät kytemään paikkaan josta ne eivät leviä niin helposti kuin kädestä.

Sikainfluenssarokote

Influenssarokote on erittäin kiistelty aihe etenkin skandinaavissa maissa: Narkolepsia-tapaukset, Terveys ja Hyvinvointi laitoksen (THL) myöntämiset puutteellisesta tutkimisesta, lääkeyhtiöiden omat tutkimukset ja kiistämiset rokotteen vaaroista sekä rokotteen itse aiheuttamat välittömät influenssan kaltaiset oireet osalla ihmisistä ovat herättäneet paljon keskustelua joka jatkuu vieläkin kiivaana sekä kansalaisten että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa.

Lopullista totuutta rokotteesta on vaikea tietää koska mielipiteet, asiantuntijalausunnot ja terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat aidasta ja aidanseipäästä ristiin ja rastiin. Koska verkkosivumme ei halua itse sohia tähän soppaan mielipiteillä, annamme mielipiteiden sijaan faktoja Suomessa käytettävästä Sikainfluenssarokotteesta.

Suomessa on käytössä Pandemrix nimistä adjuvantillista (lisäaineellista) rokotetta toisin kuin esim. USA:ssa ja Kanadassa jota WHO (maailman terveysjärjestö) suosittelee etenkin ensisijaisesti raskaanaoleville. Tämä on sen vuoksi, että tietyille ryhmille, kuten raskaanaoleville, lisäaineiden vaikutuksista ei ole tietoa. Suomessa lisäaineellista rokotetta on suositeltu myös raskaanaolevilla.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos keskeytti elokuussa 2010 Pandemrix – rokotukset suomessa lapsien ja nuorien keskuudessa lisääntyneiden narkolepsiatapausten vuoksi.  Tammikuun 2011 lopussa esitetyssä väliraportissa THL:n työryhmä totesi, että Pandemrix rokotus edisti Suomessa 4 – 19 vuotiaiden keskuudessa narkolepsiatapausten kasvuun ja on epäilty, että rokote on aiheuttanut narkolepsiaa yhteisvaikutuksessa jonkun muun kanssa, esimerkiksi geneettisen alttiuden tai toisen lääkeaineen kanssa. Yhteisvaikutuksen aiheuttajaa ei ole vielä selvitetty tätä artikkelia kirjoittaessa.

Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) totesi 24.08.2010 pitämässään kokouksessa että Pandemrix rokotusten ja narkolepsian välinen yhteys on havaittavissa Suomen ja Ruotsin alueella, mutta ei muissa rokotetta käyttävissä maissa. Asiantuntijaryhmä linjasi, että koska Suomi ei ole aktiivisesti pandemia-aluetta ja suurin osa suomalaisista on aikaisemman sairastamisen (tai rokottamisen) myötä saanut immuniteetin, Pandamrix – rokotteen käyttö keskeytetään toistaiseksi. Tärkeintä on kuitenkin huomata että KRAR:n antama lausunto koskee vain Pandemrix – rokotetta eikä muita Kausi-influenssarokotteita.

Lopullinen raportti Narkolepsiatyöryhmän tuloksista julkaistaan viimeistään 31.08.2011.

Ulkopuoliset artikkelit

Auttoiko artikkeli sinua? Klikkaahan tykkää-nappia!



Jaa tietoa eteenpäin - Klikkaa nappeja alla:



Tykkää meistä!
Lisätietoa
Suosittelemme
Ajanviete

Henkien Talo
Uniluoto
Saunatontut
Hyöty

Flunssa.com
Yrtti.com
Paikkakunta.com
Blogit

Marketing Blog Finland
Palvelut

Kaaosteoria
Tämä verkkopalvelu on osa Kaaosteoria - verkostoa ja sen virallinen jäsen. Lue lisää tietoa täältä.
© 2004 - Kaikki oikeudet pidetetään - Kopiointi ehdottomasti kielletty
Mediakortti - Sivukartta - Mainosmyynti - Design by Studio Tulimeri